On taas se aika vuodesta, kun luonto ottaa omansa teräaseen käyttäjien uhrien ja veneestä kuseksijoiden muodossa. Myös juhannuksen kunniaksi järjestetyn juopuneiden uintisprintin häviäjät pääsevät todennäköisesti parempaan paikkaan ennen krapula-aamua, mikäli heidät vain saadaan ongittua pohjasta ennen aamunkoittoa.

Toisaalla näitä arjen sankareita siitetään lisää vuokramökin halkovajassa villin, aistikkaan ja humalankatkuisen juhannusseksin merkeissä. Siinä syyskuun kieppeillä on sitten mukava miettiä, että kummastakohan näistä vajassa meisseliään vilauttaneesta lippispäisestä uroksesta on tulossa rakastava ja vastuullinen isä tälle ei niin toivotulle juhlapyhälapselle. Jotta värisuora olisi täydellinen, on juhannuksen jälkeen hyvä napostella pari antibioottikuuria viikon verran jatkuneen alapääkutinan takia.

Moni toki selviää pelkällä mustalla tai puhjenneella silmällä ja muutamalla ilmakiväärisodasta tulleella pintahaavalla, mikä on melkeinpä minimi, koska suomalainen väkivaltakulttuuri ei salli keskikesän juhlijan poistua mökiltä pienemmin vammoin. Jos vappuna hälytyskeskus sai pahoinpitelyilmoituksen keskimäärin joka seitsemäs minuutti niin pystytäänhän me juhannuksena parempaan, eikö vain?

Hyvää juhannsuta!

Espanjassa vol. 1


Reissu AlterLocon tykö Espanjaan on nyt takana joten ajattelin ilahduttaa ihmisiä ja elävöittää pölyttynyttä blogiani koostamalla matkan tärkeimpiä tapahtumia tänne kaikkien ihasteltavaksi. Matkan tarkoitus ei ollut olla ”juo ja unohda” -tyylinen, vaan pelkkä lomamatka ja sellainen se olikin, joten jos joku odottaa mehukkaita otoksia alkoholin leikkaamalta filmiltä ja pätkittyjä muistikuvia rappeutuneesta bordellista hämyisen suihinoton merkeissä niin luet väärää blogia. Joka tapauksessa se että olen rauhallisuuden ja asiallisen käyttäytymisen suurmestari ei tarkoita, että en silti yrittäisi tehdä tästä tylsästä päivyristä hyvää luettavaa. Viimeisenä ennakkohuomiona vielä sen verran, että tämä blogi on ehdoton totuus ja jos joku (AlterLoco) yrittää sanoa jotain muuta, hän valehtelee.

Lähdimme tyttöystäväni kanssa matkaan aamuyöstä 2.7 ja Norwegianin lentomme piti lähteä 6.15, mutta hyvän matkan ensilöylyinä kone oli tunnin myöhässä. Tunnin viivästyshän on onneksi melko pieni haitta, mutta viikonlopun kolme päivää Tuska-festivaalilla kyllä painoi vielä jonkin verran koko kropassa, enkä ollut vielä ihan kokonaan toipunut Lamb of God:n Tuska-keikan peruuntumisen aiheuttamasta vitutuksesta enkä Italian EM-finaalitappiosta. Joo tiedän, ristiriitaista lähteä Espanjaan, jos on ollut Italian puolella finaalissa, mutta kukaan Italiassa asuvista häiriintyneistä kavereistani ei ollut kutsunut minua kylään ja ei minulla sellaisia olekaan. No, takaisin asiaan. Eli vähän jo väsytti lentokentällä etenkin, kun emme olleet nähneet järkeväksi mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi EM-finaalin jälkeen, vaan jatkoimme samoilla silmillä. Kaikeksi onneksi ja kaikkien ihmetykseksi pääsimme kuin pääsimmekin koneeseen asti ilman mitään ongelmia ja oli sovittu, että Espanjan päässä on AlterLoco kentällä vastassa eli reissu oli polkaistu sulavasti käyntiin.

Heitin AlterLocon luotettavuuden roskiin jo päästessämme koneeseen, kun tämä oli aikoinaan kehunut Norwegianin lentokoneet maasta taivaisiin. Kuulemma parhaat koneet mitä löytyy ja koneista löytyy kaikki mahdollinen perskarvan leikkureita myöten. Odotin vain, että pääsen mukavaan koneeseen vetämään muutaman tunnin tirsat, kun lento kuitenkin kesti viisi tuntia. Ne tunnit menivät kyllä siivillä, mutta aika mateli kuin AlterLoco Painijan jaloissa, kun tuolit olivat samaa luokkaa paikallisbussien penkkien kanssa, mutta vain ahtaammassa tilassa ja paljon hiostavammat nahkaisen pintansa ansiosta. Kaiken lisäksi havaitsin ne täysin mahdottomiksi nukkua tai no en ihan, mutta niistä tunnin nokosista sain niskani mukavasti jumiin. Olihan koneessa tietysti nettiliittymä, joka on AlterLocolle varmasti yhtä kuin kaikki mukavuudet, mutta itse päätin keskittyä loppumatkan Zlatanin kirjaan. On muuten todella mielenkiintoinen kirja, vaikka en kirjoja luekaan... ikinä, en edes koulussa. Tätä kuitenkin suosittelen kaikille paitsi Stefalle.

Viiden hikisen tunnin jälkeen laskeuduimme Malagan lentokentälle. Ilma oli lämmin ja fiilis nousi kohisten, kun pääsin pois lentokoneesta ja niistä perkeleen nahkapenkeistä. Ei mennyt montaa minuuttia laskeutumisen jälkeen, kun sain puhelun ja rakas ystäväni AlterLoco soittaa krapulaisena, että ei pääsekään vastaan, mutta Malagasta on kuulemma ”todella helppo” reitti määränpäähän eli Almeriaan, mihin hän lupasi sitten tulla vastaan. Ei siinä sen kummempaa, vaan tällaisen paatuneen pakettimatkaajapariskunnan pahin painajainen, koska nyt pitää osata jotain muutakin kuin löytää oman matkatoimiston bussi. Matkatavaroiden hakemisen jälkeen alkoi suunnistaminen puhelimen kautta saatujen ohjeiden avustuksella.

Juna-asema löytyi helposti ja pääsimme jopa oikeaan suuntaan, mutta ensimmäinen ongelma tuli, kun unohdin aseman nimen, millä piti jäädä pois ja jäimme ”väärässä” Malagassa, joka ei onneksi ollut kuin yksi asema ohi kohteesta. Malaga kuin Malaga, sama paikka! Pieni aivopieru elävoitti matkaa kummasti ja oli hyvä saada heti reissun alkuun varmistus oletukselle, että kyllä, Espanja haisee virtsalta. Pienen viivästyksen jälkeen löysimme taas oikeaan suuntaan ja bussiaseman vain saadaksemme yllätyksen: ”bussimatka Almeriaan kestää yli kolme tuntia”. No, ainakin matkan seuraava suunta on selvillä ja bussiliput kourassa.

Kiittelin vähän väliä onneani, että en ollut matkassa yksin, koska siitä huolimatta että englanninkielen taitoni on uskoakseni yli keskiverto suomalaisen, en uskalla käyttää sitä. Kielitaitoni on hyvää vain paperilla ja onneksi ylioppilaskirjoituksia ei suoritettu suullisena, koska osaan kirjoittaa englantia, mutta en puhua. Loppupeleissä sekin on vain itseluottamuskysymys, joten olen tuomittu. Jos uskalla edes Suomessa puhua kenellekään suomea, miten uskaltaisin puhua ulkomailla kenellekään englantia? Sekään ei helpota yhtään, että Espanjalaiset puhuvat huonoa englantia helvetin nopeasti, joten tuskin kukaan ymmärtää mitä vittua ne sanovat ja juuri niissä tilanteissa minulla tulee ongelmia, kun jäädyn ja panikoin ”Mitä se saatana yrittää sanoa?!”. Onneksi siis matkassani oli pelastavana enkelinä tyttöystäväni, joka useimmiten hoiti puhumisen ja toimi tulkkina, kun tilanne oli pahin.

Bussimatkaamme ilahdutti pienimuotoinen säpinäsäkki, joka jaettiin kaikille matkustajille. Pussukka sisälsi kaikkea tarpeellista, kuten vesipullon ja pähkinöitä, jos vaikka iskee nälkä tai jano. Onnekseni olen sairaalloisen allerginen pähkinöille, joten pääsin nauttimaan vain lämpimästä vedestä ja hengitysteiden tukkoisuudesta, kun edessämme olevissa penkeissä matkanneet ihmiset selkeästi nauttivat pähkinöistään. Bussi oli yllättäen melko hieno, mutta lentokoneessa jumiutunut niskani sai lisää kyytiä bussin penkillä, kun matalissa selkänojissa ei ollut minkäänlaista niskatukea. Matka meni onneksi loppupeleissä ihan hyvin maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa, eikä se kolmen tunnin istuminen niin koville ottanutkaan, vaan fiilis oli koko matkan lähinnä helpottunut, kun tiesi olevansa menossa oikeaan suuntaan.

Kun saavuimme Almerian bussiasemalle, otin linjat auki AlterLocon suuntaan ja hän lupasi olla siellä noin kymmenen minuutin kuluttua. Puolen tunnin kuluttua hamuilen jo puhelintani soittaakseni, mutta siinä samassa aseman horisonttiin piirtyvät AlterLocon ja MissCow/12putkeen (kumpi nyt onkaan parempi nimitys, ilmeisesti nykyinen eli jälkimmäinen) krapulaisenrujot siluetit. Se siitä Locon matkaoppaan urasta, mikään ei osunut ihan kohdilleen. Taksimatkalla kämpille AlterLoco avautui sydäntäriipaisevasti, kuinka koville oli ottanut jättää meidät avuttomat turistit tyhjän päälle Malagan lentokentälle ja kuinka oli soittanut itkunsekaisia puheluita Painijalle krapulapaniikeissaan. Muutenkin koko reissun ajan AlterLocosta huokui kova ja jämpti ulkokuori ja muka vahva luonne, mutta sisältä Loco on ihan pumpulia, kuten selviää myöhemmissä osissa, joissa Loco joutuu muun muassa ristiseiskaraiskatuksi ja kun hänen runsaat homosteluehdotukset tulevat torjutuksi kerta toisensa jälkeen.

Jatkuu...

paitsi se että mä en feidannut vaan ei ollut tilaa bussissa !

Projekti stars!!

Starsin tilillä on nyt 60d ja projektin tarkoitus olisi nostaa se 10k dollariin vuoteen 2024 mennessä.
pelipäivinä toimivat tiistai, torstai. Tasoja nostan kun on 100biniä seuraavalle tasolle ja nyt aloitan nl10 tasolta.


Jos menen poikki depoan uudestaan sitten, kun on rahaa ja aloitan uuden blogin

Pelit aloitan vuoden 2013 tammikuussa ja siihen asti opiskelen peliäni ahkerasti foorumeita lukemalla    HEM ei toimi, joten laitan tuloksia exeliin ja laitan niitä ehkä myös tänne kuten myös käsihistorioita, jotka askarruttavat mieltäni..

NYT OPISKELEMAAN!!!


ROLLI 60$

Nooh !

BOIKKI!!!

EI VITTU VOI KESTÄÄ KU KOKOAJAN TULLAAN OHI JOKA TILANTEESSA!!!!!! VTTUUUU!!


nyt menee pelit jäihin lopullisesti......ei vaan jaksa enää yhtään paskaa kun ei voi voittaa vaikka laittaa rahat keskelle missä tilanteessa tahansa


VITTU!! projekti ohi!

Joo no totta puhuen en ole poikki, vaan "röörirooli" jäi päälle ja imitaatio jatkui. Eli kaksi edellistä postia on ollut täyttä paskapuhetta. Ja loppupeleissä ei näin epäaktiivinen pokerimies voi käytännössä edes mennä katki..